Tasan kolme vuotta sitten kello 16.12 meidän maailmamme muuttui lopullisesti. Saimme syliimme pienen nyytin, rakkaan esikoisemme.
Synnytys ei ollut helppo. Kivuttomia suppareita oli tullut jo viikon verran ja keskiviikkona mentiin näytille, kun olo oli aika kamala. Jäin osastolle ja torstai aamun kovakourainen sisätutkimus sai synnytyksen pikkuhiljaa käyntiin. Limatulppa tuli pitkin päivää ja supistuksiin alkoi tulla voimaa. Illalla kohdunsuu oli 3,5cm auki ja mies oli mua viihdyttämässä ja meidät siirrettiin saliin, jossa laitettiin tipalla vähän lisää tehoa supistuksiin. Yöllä meni vedet ihan itsekseen. Perjantai aamulla mulle nousi kuume, joka verotti voimia. Puoliltapäivin alettiin jo puhua sectiosta, kun sikiön sydänäänet alkoivat olla kuumeen takia korkeat ja monotoniset ja olin auki vasta 8cm. Onneksi sain pikkusen lisäaikaa ja seuraavaksi päästiinkin jo vähän ponnistamaan. Kauaa ei pitänyt ponnistaa, kun voimat oli niin lopussa monen yön valvomisen jäljiltä ja kuumeen takia, mutta reilun tunnin ponnistin. Lopulta lääkäri tuli auttamaan imukupilla ja niin syntyi rakas tyttäremme.
Ja nyt on jo niin iso tyttö!
Joka osaa kaikenlaista:
Ajaa pyörällä
Autta siskoa:
Syöttää siskoa:
Ja osaa askarrella:
Eilen vr:n lakon "kunniaksi" vietimme pienimuotoiset synttärit.
Tarjolla oli elämäni ensimmäinen tekemäni voileipäkakku, joka sai kovasti kehuja:
Ja mummin tekemiä pipareita.
Tässä vielä kuvaa kahvipöydästä:
Ja tässä puhalletaan kynttilöitä:
Iida tutkii Jennan kummilta saamaa telttaa:
Ja testataan lahjaksi saatuja leluja:
Neuvolassa käytiin tänään ja kovasti oli kasvanut.
Pituus: 100,3cm
Paino: 15,3kg
Tehtäviä ei oikein suostunut tekemään, mutta täti kyllä uskoi, kun mummi ja äiti olivat vakuuttelemassa. =)
Jenna on edelleen hitaasti lämpiävää tyyppiä ja alkoi pääsemään vauhtiin vasta sitten, kun oltiin lähdössä pois mm. piti hyppiä tasajalkaa, mutta ei suostunut, mutt sitten hyppeli tasajalkaa pois huoneesta, kun lähdettii pois. Kyllä siinä sitten naurettiin porukalla
Kommentit